3. luukku

Mökissä on hiljaista. Lapset ja aikuiset ovat jo menneet nukkumaan.
Olohuoneessa loistaa kuusi, ja ikkunoissa tähdet. Ainoa ääni joka kuuluu, on pakkasen pauke talon nurkissa. Kuten kaikki vanhat talot ja mökit, myös tämä pitää ääntä yöllä kun kaikki muu on hiljentynyt.

Ulkona on pimeää, ja ainoa valo tulee kuusta ja kirkkaista tähdistä.

Mökiltä, keskellä hankea, johtaa pieni polku tallille. Tallissa asuu hevonen. Myös talon koira viihtyy  tallissa. Eläimetkin ovat painuneet yöpuulle.

Hevonen ja koira eivät kuitenkaan ole tallissa kahdestaan. Tallin parvella, heinien kätköissä, asuu pieni tallitonttu.

Tonttu pitää tallissa vahtia. Se katsoo, että eläimillä on kaikki hyvin ja joskus se saattaa lisätä hevoselle heiniä ja viedä koiralle ruokaa.

Talon isäntäväki ei ole koskaan nähnyt tonttua. He kuitenkin tietävät sen olemassaolosta, eivätkä pelkää häntä. Talvella he vievät tontulle ruokaa, ja lauantai-iltaisin lämmittävät saunan, missä myös tonttu saa saunoa, ja levätä.

Tänä yönä tonttu on lähtenyt kolostaan kuljeskelemaan pihamaalle. Tonttu on aina rakastanut revontulia, ja haluaa myös nyt nähdä ne. Revontulet leiskuvat äänettömällä taivaalla kauniisti.

Tontun jälkeen jää polku, joka johtaa tallilta kaivolle.
Tonttu on tohkeissaan revontulista, sillä nämä ovat kauneimmat revontulet, mitä hän on koskaan nähnyt. Taivas loistaa vihreänä, punaisena ja sinisenä, ja kaikissa väreissä siltä väliltä. Tonttu käveleskelee edestakaisin taivaalle katsellen, eikä huomaa katsoa jalkoihinsa.

Yhtäkkiä tonttu humpsahtaa alaspäin. Hän huomaa joutuneensa ahtaaseen mäyrän koloon, josta hän ei  omin avuin pääse ylös.

***

Sisällä pikku-Maria on herännyt ja noussut vuoteestaan. Hän kiipeää ikkunalle katselemaan ulos. Myös hän pitää paljon revontulista, niiden taianomaisesta tavastaan piirtää taivaalle värikästä viivaa toisensa jälkeen.

Maria säpsähtää, kun huomaa hämärässä liikettä. Kuka siellä voi olla tähän aikaan yöstä? Maria siristää silmiään, mutta ei vieläkään näe kunnolla.

Pitäisiköhän.....eei, se voi olla vaarallista..... ehkäpä kuitenkin... Maria vetää päälleen takin ja huopatossut ja menee ovesta pihalle. Hän lähtee varovasti kulkemaan kohti tallia. Yhtäkkiä Maria huomaa pienen pienet jäljet lumessa. Hän vetää takin tiukemmin ympärilleen, ja lähtee kulkemaan jälkiä pitkin. Pian jäljet loppuvat, ja Maria huomaa maassa möykyn. Möykky näyttää ihan elävältä olennolta, se näyttäisi hieman liikkuvan. Mikä ihme se on, Maria miettii.

Yhtäkkiä möykky liikahtaa enemmän, ja Maria säikähtää. Maria meinaa jo sännätä juoksuun, mutta jokin saa hänet kuitenkin pysähtymään ja katsomaan tarkemmin. Sehän näyttää ihan tontulta! Mutta mitä se täällä keskellä pihaa tekee lumihangessa?
***

Tonttu huomaa tytön arastelevan. Hän viittoo tyttöä luokseen, ja kertoo olevansa tallitonttu, joka on pudonnut mäyrän kaivamaan kuoppaan, eikä pääse täältä yksin ylös.

Hän pyytää tyttöä auttamaan.

***
Maria miettii, miten saa autettua tontun ylös. Hän alkaa kaivamaan lunta pois tontun ympäriltä. Lunta onkin paljon. Sitä on satanut koko yön, eikä kaivaminen onnistu helposti.

Lopulta Maria saa lunta pois tontun ympäriltä, ja tonttu pääsee nousemaan kuopasta ylös.

Siinä he sitten katsovat toisiaan.

Tonttu kiittää suuresti Mariaa avusta ja lupaa tälle erikoislahjan aattona. Hän kuitenkin myös vannottaa Marialle, ettei tämä kerro tapahtumista kenellekkään.

Maria lupaa tontulle olla kertomatta; tämä on nyt heidän kahden välinen pikku salaisuutensa.

Maria lähtee hymyillen hipsimään takaisin mökkiin. Mökissä hän riisuu hiljaa takkinsa ja saappaansa, ja menee vielä istumaan huoneensa ikkunalle. Hän näkee tontun, ja vilkuttaa tälle, ja tonttu vilkuttaa takaisin. 

Sitten Maria menee takaisin nukkumaan. Hän on iloinen uudesta tuttavuudestaan. Maria nukahtaa nopeasti uudestaan.
***

Tonttu hiippailee itsekin takaisin tallille. Hän on kiitollinen saamastaan avusta. Tallin parvella on onneksi lämmin, ja sinne tonttu kiipeää nukkumaan rauhaisaa unta, tarkistettuaan ensin, että tallissa on kaikki hyvin ja eläimet saavat olla rauhassa.

***

Ulkona on alkanut satamaan lunta. Hiljaa maa peittyy uuden lumen alle. On hiljaista, ja ainoa valo tulee kirkkaasta kuusta ja tähdistä.

 *kuva googlesta