Laita musiikki soimaan, ja lue kirjoitus :)
(Kirjoitus ei ole omani, mutta kirjoittajan luvalla julkaistu)
Lumisateessa on jotain erikoista.
Ei se, että se tuli tänä vuonna taas hiukan myöhempään kuin ennen, vaan tämä kerta on muutenkin erilainen. Ehkä nyt lunta kaivatessani ymmärrän sen, mikä tarkoitus lumella oikeasti on. Se peittää alleen kaiken, niin maan, pellot, puut kuin talot ja meidät ihmiset. Se on tärkeä osa sitä maailmaa, jonka tunnen. Maailmaa, jonka talvi ja lumi on aina saapunut laittamaan lepäämään. Ja vaikka vuoden kulku on antoisa, se on myös raskas.
Kylmän ja pimeän jälkeen koittaa kevät ja luonto herää. Kaikki on upeimmillaan kesällä ja kasvit tuottavat siemenet seuraavalle vuodelle. Ihmiset nauttivat lämmöstä ja valosta keräten voimia ennen syksyn tuloa. Silloin kaikki lakastuu ja valmistautuu lepäämään. Lopulta koittaa tämä hetki, lumi ja talven saapuminen. Hiutale kerrallaan maa peittyy valkoiseen. Ja tänä vuonna lumi on entistä puhdistavampaa ja tervetulleempaa.
Kohta on joulu. Minulle se tarkoittaa myös luopumista menneen vuoden turhista asioista ja kiireestä. Elämään kuuluva stressi ja kiire saa jäädä, muutamat päivät leikin ettei niitä ole koskaan ollutkaan ja pyrin autuaasti ne unohtamaan. Jouluna on hienoa saavuttaa tunnetila, jolloin aika ja maailma pysähtyy. Talven pimeys antaa silmien ja mielen levätä kaikessa hiljaisuudessa ja keho raikastuu talven pakkasessa, lumihanget pyyhkivät jaloista ja kengistä hiekan ja keventävät vuoden väsyttämiä askelia, nipistelevä pakkanen vain suoristaa kämmenten uurteet, lämpimät padat ja laatikot ravitsevat kehoa ja rätisevän nuotion äänet herkistävät korvat kuulemaan taas vain niitä asioita, joilla todella on väliä.
Kiitän joulusta ja sen luomasta rauhasta minua itseäni suurempia voimia. Joululla on oma tärkeä paikkansa ja tarkoituksena...
Kylmän ja pimeän jälkeen koittaa kevät ja luonto herää. Kaikki on upeimmillaan kesällä ja kasvit tuottavat siemenet seuraavalle vuodelle. Ihmiset nauttivat lämmöstä ja valosta keräten voimia ennen syksyn tuloa. Silloin kaikki lakastuu ja valmistautuu lepäämään. Lopulta koittaa tämä hetki, lumi ja talven saapuminen. Hiutale kerrallaan maa peittyy valkoiseen. Ja tänä vuonna lumi on entistä puhdistavampaa ja tervetulleempaa.
Kohta on joulu. Minulle se tarkoittaa myös luopumista menneen vuoden turhista asioista ja kiireestä. Elämään kuuluva stressi ja kiire saa jäädä, muutamat päivät leikin ettei niitä ole koskaan ollutkaan ja pyrin autuaasti ne unohtamaan. Jouluna on hienoa saavuttaa tunnetila, jolloin aika ja maailma pysähtyy. Talven pimeys antaa silmien ja mielen levätä kaikessa hiljaisuudessa ja keho raikastuu talven pakkasessa, lumihanget pyyhkivät jaloista ja kengistä hiekan ja keventävät vuoden väsyttämiä askelia, nipistelevä pakkanen vain suoristaa kämmenten uurteet, lämpimät padat ja laatikot ravitsevat kehoa ja rätisevän nuotion äänet herkistävät korvat kuulemaan taas vain niitä asioita, joilla todella on väliä.
Kiitän joulusta ja sen luomasta rauhasta minua itseäni suurempia voimia. Joululla on oma tärkeä paikkansa ja tarkoituksena...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti